Materiaalit

Rakennuksissa ja ulkoalueilla käytettävillä pintamateriaaleilla on suuri merkitys turvallisuuden, toimivuuden ja terveellisyyden kannalta. Erityisesti jalankulkuväylien sekä lattioiden materiaali- ja kuviovalinnoilla vaikutetaan esteettömyyteen. Valinnoilla voidaan helpottaa tai vaikeuttaa monen henkilön omatoimista liikkumista.


Lattiamateriaalien on kestettävä nihkeäpyyhintää. Sisustuksessa ja kalusteissa tulee kuivissa asuintiloissa käyttää nihkeäpyyhintää kestäviä pintoja ja märkätiloissa pesunkestäviä pintoja. 


Kontrastit

Ympäristön hahmottaminen helpottuu, jos siinä käytetään avuksi kontrasteja. Värikontrastien sijaan on syytä puhua tummuuskontrasteista eli erosta värien tummuudessa. Sininen ja punainen eivät muodosta tässä mielessä kontrastia, jos niiden tummuus on sama. Sen sijaan esimerkiksi sininen ja valkoinen tai keltainen ja musta muodostavat selkeän kontrastin. Oleellista kontrastin muodostumisessa eivät ole värit sinänsä vaan niiden ajateltu ero mustavalkoisessa asteikossa. Yleensä riittää kontrasti joka vastaa keskiharmaan ja valkoisen tai keskiharmaan ja mustan eroa. Valaistuksella voidaan voimistaa kontrastin havaittavuutta. 


Eri rakennusosissa, kalusteissa, varusteissa, painikkeissa, säätimissä ja opasteissa käytetään kontrasteja siten, että jokainen pinta, kaluste tai muu yksityiskohta erottuu ympäröivistä pinnoista tai taustasta. Tilan ja sen yksityiskohtien hahmottaminen oikein myös heikon näön avulla helpottuu, jos ovi tai oven karmi muodostaa kontrastin seinän kanssa ja lattia tai jalkalista poikkeaa tummuudeltaan seinästä. Erityisen tärkeää on käyttää kontrastiraitaa porrasaskelmien kärjissä tasoeron hahmottamiseksi. 


Tummuuskontrastien lisäksi voidaan materiaalivalintojen avulla parantaa tuntokontrasteja. Niillä voidaan osoittaa kulkusuuntaa tai esimerkiksi varoittaa alas johtavista portaista.


Tuntoaistiin perustuvia materiaaleja ovat mm. opaslaatat, joita ovat huomiolaatta ja ohjaava laatta. Ohjaava laatta ohjaa kulkemaan reittiä pitkin ja huomiolaatta varoittaa tapahtuvasta muutoksesta. Näitä ovat esimerkiksi ohjaavien laattojen suunnan muutokset ja risteykset sekä edessä olevat muutokset, kuten portaat, suojatie jne. Varoitusalueella käytetään esimerkiksi valkoisia betonikiviä, valkoisia ristipäähakattuja tai poltettuja luonnonkiviä tai sahattuja nupukiviä, tai valkoisia huomiolaattoja. Näin valkoinen väri tehostaa tuntokontrastin.


Erotteluraidoilla erotetaan toisistaan esimerkiksi jalankulun ja pyöräilyväylät toisistaan. Tähän sopivia ovat mm. nupukivi, mukulakivi tai noppakivi. Erotteluraidan tulee olla riittävän leveä, jotta sen yli ei voi kävellä huomaamatta vahingossa. Vähintään kahden kiven levyinen erotteluraita on toimiva. 


Kuviointi

Lattiassa suuret, voimakasväriset kuviot haittaavat suunnistautumista ja tekevät yleisvaikutelman heikkonäköiselle henkilölle sekavaksi. Ne vaikeuttavat kulkureitillä olevien esteiden havaitsemista. Jos lisäksi kalusteet ovat voimakkaasti kuvioituja niiden erottaminen kuviollista lattiaa vasten on heikon näön avulla vaikeaa. 


Useille muistisairaille henkilöille voimakkaat raidat tai muut kuviot lattiassa aiheuttavat mielikuvan syvästä ojasta tai muusta tasoerosta, mikä estää heitä kokonaan liikkumasta kyseisen kuvion yli. Pienikokoinen, hillitty kuviointi lattiassa ei haittaa. Tällainen kuvioitu lattia on myös helppohoitoisempi kuin täysin yksivärinen, joka on melkein aina epäsiistin näköinen, varsinkin, jos se on hyvin vaalea tai hyvin tumma.


Kuviokin voi olla ohjaava tai se voi varoittaa muutoksista, esimerkiksi risteys käytävällä tai oven edusta.


Pintakitka

Materiaaleja valittaessa on pintakitkan tasaisuus tärkeä ominaisuus. Mikäli lattiassa käytetään esimerkiksi vyöhykkeinä erilaisia pintamateriaaleja, niiden pintakitkan tulee olla keskenään suunnilleen sama, jottei aiheutuisi kompastumista lattiapinnan kitkan muuttuessa voimakkaasti. 


Jalkakäytävään upotetut, alhaalta ylöspäin suunnatut valaisimet ovat kahdestakin syystä vaarallisia. Sen lisäksi, että ne häikäisevät ohikulkijoita, valaisimen lasipinnan kitkakerroin on erittäin pieni verrattuna jalkakäytävän asfaltti- tai kivipintaan. Etenkin talvella, kun väliaineena on hiukan lunta tai jäätä, ne ovat vaarallisen liukkaita.


Liikkumisesteiset henkilöt

Liikkumisesteisille henkilöille tärkeintä on lattiapinnan tai jalankulkuväylien luistamattomuus, kovuus ja tasaisuus. Tärkeää on, että pinnat ovat märkänäkin luistamattomia. Yhtä lailla tämä koskee pyörätuolia tai rollaattoria käyttäviä henkilöitä kuin kyynärsauvojen tai kävelykepin kanssa liikkuvia. Erittäin hankalaa on liikkua pehmeällä pinnalla. Siksi mahdollista käytävämattoa tai kokolattiamattoa valittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että se on ohut ja tiivis ja että se pysyy hyvin paikallaan. Kokolattiamatto on usein kuitenkin huono ratkaisu, koska se kerää pölyä ja on siten allergisten henkilöiden kannalta haitallinen. Kokolattiamattoa ei voi kunnolla puhdistaa liasta ja pölystä.


Esteettömien kulkuväylien ja  alueiden pintamateriaaliksi sopivat asfaltti, betoni, tiivistetty kivituhka ja sellaiset laattatyypit, jotka ovat sileitä ja luistamattomia. Laattojen välisten rakojen enimmäisleveys on 5 mm. Kohoumat tai kuopat saavat olla korkeudeltaan enintään 5 mm.


Tuulikaapeissa ja sisäänkäyntien yhteydessä on usein lattiamateriaalina kumimatto. Kumimatonkaan raot eivät saisi olla enempää kuin 5 mm, että esimerkiksi kyynärsauvan pää ei jää rakoihin kiinni. Maton tulee olla hyvin paikallaan pysyvä: se ei saa antaa periksi tai rullautua, kun siitä kulkee esimerkiksi sähköpyörätuolilla.


Allergiset henkilöt

Hengitystieallergisille henkilöille sopivia ovat lauta- ja parkettilattioiden lisäksi laatta- tai kivilattiat. Kokolattiamatto on haastava ratkaisu, koska siinä pöly ei näy yhtä hyvin kuin sileällä pinnalla ja sen puhdistaminen on työläämpää. Jos valitaan kokolattiamatto, tulee siivoukseen kiinnittää erityistä huomiota. Kaikkien kannalta on tärkeää pölyä keräävien tai kosketusallergiaa aiheuttavien materiaalien välttäminen. Sisustuksessa ja kalusteissa tulee käyttää pesunkestäviä maalipintoja, joista ei irtoa hiukkasia. Seinäpinnaksi soveltuu vähäpäästöinen, pölyä keräämätön ja helposti puhdistettava materiaali.  


Sokeat ja heikkonäköiset henkilöt

Värien ja materiaalien oikea valinta voi suuresti auttaa näkövammaisten henkilöiden suunnistautumista ja lisätä turvallisuutta kaikkien kannalta. Vaaleat värit ovat suositeltavia sillä ne lisäävät valoisuutta. 


Heikkonäköisille on tärkeää, että lattiamateriaali on heijastamaton, varsinkin silloin kun se on väriltään tumma, sillä se voi aiheuttaa heijastushäikäistymistä. Lasiovet, lasiseinät ja suuret peilit voivat harkitsemattomasti sijoitettuina aiheuttaa törmäysvaaran tai suunnistautumisvaikeuksia henkilöille, jotka eivät hahmota ympäristöään oikein. Myös haitallista häikäisyä voi syntyä kiiltävien pintojen kautta. 


Suuret lasipinnat tulee merkitä esimerkiksi tarroilla tai muulla kuvioinnilla, tai jakaa ne puitteilla pienempiin osiin, jotta ne on mahdollista hahmottaa pinnaksi eikä aukoksi. Tarrat tai kuviot tulee sijoittaa silmän korkeudelle eli 1400–1600 mm:n korkeudelle ja toiset lisäksi lapsia varten 1000 mm:n korkeudelle lattiasta. Lasiovissa tulee käyttää potkulevyä, joka ulottuu lattian tasosta 300 mm ylöspäin.


Suuret peilit on sijoitettava harkiten siten, että ne hahmottaa pinnaksi eikä aukoksi tilasta toiseen. Erityisen hankalia ovat lattiasta kattoon ulottuvat peilipinnat. Peilin alareuna tulee sijoittaa vähintään 300 mm:n korkeudelle lattiasta, jottei peili menisi rikki pyörätuolin jalkatukien osuessa vahingossa siihen. 


Valaisimet on sijoitettava siten, ettei valo häikäise heijastumalla peilin tai muun kiiltävän pinnan kautta – tai näitä kiiltäviä pintoja ja heijastumisia on vältettävä.


Heikkonäköisten ja täysin sokeiden kannalta on tärkeää käyttää tummuuskontrastien lisäksi erilaisia tuntoon perustuvia materiaaleja opastamaan, erottamaan ja varoittamaan esim. kulkuväylällä olevista muutoksista tai eri alueista.


Lisätietoja


Esteettömiä ratkaisuja-opas:
Materiaalit ja värit
(pdf, 1,3 Mt)

Sivun alkuun