Suomen
Rakentamismääräyskokoelma (RakMk),
Osa F1, Esteetön rakennus, määräykset ja ohjeet
2005 (otteita)
Kohta 2.2 Taso-erot
2.2.3 Määräys
"Hallinto-, palvelu- ja liiketiloja sisältävien
rakennusten auloissa ja muissa sisäisen liikenteen tiloissa
porrasaskelmat on mitoitettava etenemiltään
vähintään 300 mm pituisiksi sekä nousuiltaan
enintään 160 mm korkeiksi."
RakMk Osa F1 Esteetön rakennus
Suomen Rakentamismääräyskokoelma
(RakMk)
Osa F2, Rakennuksen käyttöturvallisuus,
määräykset ja ohjeet 2001 (otteita)
Kohta 2.1 Porras
2.1.1 Määräys
"Porras on suunniteltava ja rakennettava turvalliseksi,
riittävän väljäksi ja tarkoitukseensa
soveltuvaksi."
2.1.2 Määräys
"Portaan askelman nousun ja etenemän suhde tulee valita siten,
että porras on käyttötarkoituksessaan
helppokulkuinen."
2.1.3 Määräys
"Uloskäytävänä toimivan portaan askelman nousu
saa olla enintään 180 mm. Etenemän tulee olla
vähintään 270 mm.
Uloskäytävässä, jota ei samalla
käytetä rakennuksen tavanomaiseen sisäiseen
liikenteeseen, saa portaan nousu olla enintään 200
mm."
RakMk Osa F2 Rakennuksen
käyttöturvallisuus
Portaissa tulee aina olla kunnolliset käsijohteet molemmin puolin. Pintamateriaali ei saa olla liukas. Ulkotilassa portaat tulee kattaa tai lämmittää, jotteivät lumi ja jää aiheuttaisi liukastumistapaturmia. Kerrosten välisessä portaassa tulee aina olla puolivälissä lepotasenne.

Portaita täydentämään tarvitaan aina myös
täysin esteetön tasonvaihtojärjestelmä,
pienissä tasoeroissa luiska ja yli metrin korkuisissa hissi
tai pyörätuolihissi. Pelkkää luiskaa eivät
voi käyttää henkilöt, joilla on
jäykät nilkat. Heille helpommat ovat loivat portaat.
Luiskaa täydentävän portaan nousut eivät saa
olla suuremmat kuin 120 mm, jolloin sopiva etenemän pituus on
390 mm.
Portaat mitoitetaan askelrytmin mukaisiksi siten, että
etenemä on oikeassa suhteessa nousuun, jotta liikkuminen
portaissa olisi helppoa ja luontevaa. Etenemän ja kaksi kertaa
nousun summa on 630 mm.
Portaat ovat yleisin tapaturmien syy. Portaan muoto ja jyrkkyys vaikuttavat niiden aiheuttamaan tapaturmavaaraan. Kierreporras on vielä vaarallisempi kuin suora porras. Kierreporras on erittäin hankala silloin, kun voi pitää kiinni käsijohteesta vain toisella kädellä eikä ilman tukea pysty liikkumaan. Kierreportaan jyrkkä sisäreuna aiheuttaa helposti putoamistapaturman.
Kulkuväylän osana oleva alas johtava porras sijoitetaan kulkuväylän sivuun joko samansuuntaisesti tai kohtisuoraan kulkuväylää vastaan putoamisvaaran vähentämiseksi. Mikäli portaat kuitenkin joudutaan sijoittamaan kulkuväylän jatkeeksi, turvallisuutta voidaan lisätä käyttämällä lattiassa ennen alas johtavaa porrasta kontrastimateriaali- ja kontrastivärivyöhykettä. Joskus joudutaan käyttämään suojakaidetta tai -veräjää tapaturmien estämiseksi.

Ylös johtavat avoportaat, joiden alle voi kävellä ja lyödä päänsä, suojataan kaiteiden tai kalusteiden avulla tai rakennetaan umpeen siten, että vapaa korkeus portaan alla on vähintään 2200 mm. Alla olevassa kuvassa esimerkki vaarallisesta, suojaamattomasta portaasta.

Portaat voivat aiheuttaa putoamisvaaran myös silloin, kun ne
ovat vaikeasti havaittavat, huonosti valaistut,
yllättävässä paikassa tai vailla kontrastia.
Monesti on vaikea hahmottaa porrasaskelmia, jos tasoero on pieni,
vain parin kolmen askelman suuruinen. Suunnittelussa tulisi
pyrkiä ratkaisuihin, joissa näin pienet tasoerot kokonaan
vältetään tai korvataan hyvin loivilla
kaltevuuksilla max 2 prosenttia.
Porrassyöksyn leveyden on oltava 1200 mm, jotta kaksi
ihmistä mahtuu kohtaamaan. Mikäli käsijohteista on
voitava portaissa pitää kiinni samanaikaisesti molemmilta
puolilta, käsijohteiden välisen vapaan leveyden on oltava
600 mm. Mikäli portaissa kuljetaan kainalosauvoja
käyttäen, portaan vapaan leveyden on oltava
vähintään 1000 mm.
Samassa porrassyöksyssä tulee kaikkien askelmien olla samanlaiset, etenemien samanpituiset keskenään ja nousujen samankorkuiset. Porrasaskelman nousu ei sisätiloissa saisi olla enempää kuin 160 mm silloin, kun tasoero voidaan myös nousta hissillä eikä luiskan yhteydessä sisä- tai ulkotiloissa enempää kuin 120 mm. Lyhytkasvuisten henkilöiden kannalta porrasnousun enimmäiskorkeudet ovat yksilölliset ja vaihtelevat välillä 100-140 mm. Alla olevassa kuvassa esimerkki helppokulkuisesta portaasta.

Portaissa ei pidä käyttää avoaskelmia eikä
askelmissa ulkonevaa reunaa, koska se voi aiheuttaa kompastumisen.
Portaissa ei myöskään saa olla sivuaskelmia
sillä ne ovat vaaralliset ja yllättävät
erityisesti näkövammaisille. Porrasaskelmien reunan on
oltava suorassa kulmassa kulkusuuntaan nähden, ei vinossa.
Portaat tulee valaista hyvin. Etenemien etureunassa
käytetään liukuestenauhaa, joka muodostaa kontrastin
etenemän värin kanssa. Suositeltava tapa on tehdä
porrasaskelmien pinta tummuudeltaan erilaisesta materiaalista kuin
lattiat ja lepotasanteet portaiden hahmottamisen helpottamiseksi
heikon näön avulla. Myös oikein suunnattua
valaistusta voidaan käyttää portaiden
hahmottamiseksi askelmiin syntyvän heittovarjon avulla.

Portaiden tulisi olla suorat. Tämä porras
on kaareva eikä askelmia
pysty erottamaan heikon näön avulla kontrastien
puuttumisesta johtuen.
Leveän portaan keskellä oleva käsijohde on
hyvä, sillä siitä voi pitää kiinni
joko vasemmalla tai oikealla kädellä kumpaankin suuntaan
kuljettaessa.
Kuva on Itäkeskuksen uimahallista Helsingistä.
Teksti ja kuvat: Esteetön asuinrakennus ja
Esteettömät liikuntatilat 2002 CD-ROM, VYP
Lisätietoja:
Esteettömän rakentamisen ohjeet
(SuRaKu)
SuRaKu-ohjekortit:
Tasoerot (pdf, 353 kt)
Ulkotilojen esteettömyyden kartoitus-
ja arviointiopas (pdf, 8,7 Mt)
Esteettömiä ratkaisuja -opas: Portaat, käsijohteet
(pdf, 1,5 Mt)