Suomen
Rakentamismääräyskokoelma (RakMk)
Osa F2, Rakennuksen käyttöturvallisuus,
määräykset ja ohjeet 2001 (otteita)
Kohta 3.1 Valoisuus ja valaistus
3.1.1 Määräys
"Rakennuksen ja sen ympäristön tulee olla
valaistusolosuhteiltaan siten järjestetty, että valaistus
on riittävä ja rakennuksen käyttö sekä
huolto on turvallista."
3.1.2 Määräys
"Rakennuksen pintojen ja valaistuksen tulee olla sellaiset,
että saavutetaan havaitsemisen kannalta riittävät
vaaleuserot.
Valaistus ei saa aiheuttaa turvallisuutta vaarantavaa
häikäisyä."
Ohje
"Pintojen kontrastit ovat tärkeitä
suunnistautumisessa sekä
kompastumistörmäys-,harhaanastumis- ja putoamisvaaran
torjumisessa. Kulkureitillä olevat luiskat, askelmat,
kynnykset tai tasoerot osoitetaan selvästi valaistuksen ja
pintojen vaaleustai värierojen avulla."
RakMk Osa F2 Rakennuksen
käyttöturvallisuus
Värien oikea valinta voi suuresti auttaa
näkövammaisten henkilöiden suunnistautumista ja
lisätä turvallisuutta kaikkien kannalta. Vaaleat
värit ovat suositeltavia sillä ne lisäävät
valoisuutta.
Eri rakennusosissa, kalusteissa, varusteissa, painikkeissa,
säätimissä ja opasteissa käytetään
kontrastivärejä siten, että jokainen pinta, kaluste
tai muu yksityiskohta erottuu ympäröivistä pinnoista
tai taustasta. Erityisen tärkeää on
käyttää kontrastiraitaa porrasaskelmien
kärjissä tasoeron hahmottamiseksi. Toisaalta tasaisella
vaalealla pinnalla tumma raita voi olla hämäävä
ja aiheuttaa hankaluuksia jos se mielletään askelman
varjoksi.
Värikontrasteilla tarkoitetaan tässä tummuuseroa.
Sininen ja punainen eivät muodosta tässä
mielessä kontrastia jos niiden tummuus on sama. Sen sijaan
esimerkiksi sinien ja valkoinen tai keltainen ja musta muodostavat
selkeän kontrastin. Oleellista kontrastin muodostumisessa
eivät ole värit sinänsä vaan niiden ajateltu
ero mustavalkoisessa valokuvassa. Yleensä riittää
kontrasti joka vastaa keskiharmaan ja valkoisen tai keskiharmaan ja
mustan eroa. Valaistuksella voidaan voimistaa kontrastin
havaittavuutta.

Lattiassa suuret, voimakasväriset kuviot haittaavat
suunnistautumista ja tekevät yleisvaikutelman
heikkonäköiselle sekavaksi. Sen sijaan pienikokoinen,
hillitty kuviointi lattiassa ei haittaa. Tällainen kuvioitu
lattia on helppohoitoisempi kuin täysin yksivärinen, joka
on melkein aina epäsiistin näköinen, varsinkin, jos
se on hyvin vaalea tai hyvin tumma.

Valaistuksen on oltava riittävän voimakas ja melko
tasainen. Se ei kuitenkaan saa aiheuttaa suoraa eikä
epäsuoraa häikäisyä. Valaisimien tulee toistaa
värit luonnonmukaisina ja korostaa kontrasteja.
Tärkeää on valaista hyvin kriittiset kohteet kuten
kulkureitit, sisäänkäynnit, portaat, luiskat, hissit
ja opasteet. Sopiva valaistusvoimakkuus on vähintään
300 lx, kriittisissä kohteissa kuten tasoerojen ja opasteiden
yhteydessä 400-500 lx. On huomattava, että värien
valinta vaikuttaa tilojen valoisuuteen. Yleisvalaistusta voidaan
tarvittaessa täydentää kohdevaloilla.
Suuret valaistuserot ulko- ja sisätilojen välillä
aiheuttavat hankaluuksia. Silmä ei ehdi varsinkaan
heikkonäköisellä henkilöllä sopeutua
suureen valaistuseroon. Se on tasattava valaisemalla
välittömästi ulkotilaan liittyvät
sisätilat riittävän voimakkaasti.


Ikkunat saattavat aiheuttaa syviin huonetiloihin vastavalohäikäisyä. Suuria valaistuseroja vältetään lisäämällä valaistusta huoneen sisäosissa. Miellyttävä luonnonvalaistus saadaan aikaan, mikäli on mahdollista kulmahuoneessa sijoittaa ikkunat kahdelle seinälle, jotka ovat toisiaan vastaan suorassa kulmassa.
Yleisvalaistusta täydennetään kohdevalaisimilla. Sekä suora että epäsuora häikäisy estetään käyttämällä häikäisemättömiä valaisimia. On vältettävä myös kiiltävien materiaalien käyttöä sellaisissa paikoissa, joissa valo saattaa heijastua niiden kautta.
Erityisen hyvä valaistus tarvitaan keittiössä lieden, uunin, astianpesupöydän ja työpöydän yhteydessä. Heikkonäköisten henkilöiden kannalta voi olla perusteltua valaista kaapit sisältä päin tai ainakin sijoittaa valaisimet siten, että kaappeihin saadaan ulkopuolelta riittävästi valoa. Peili valaistaan siten, että valaisimet sijoitetaan sen molemmin puolin mieluummin kuin yläpuolelle.
Kulkuväylän hyvä valaistus on edellytyksenä
heikkonäköisten liikkumiselle. Hyvä
valaistus lisää kaikkien turvallisuutta ja
viihtyisyyttä. Väylien valaistuksen tulee olla tasainen.
Pylväsväli ja valaisinten valonjako-ominaisuudet
pitää sovittaa yhteen niin, ettei synny
pimeitä alueita valaisinten välille.
Valaisimet tulee sijoittaa kulkuväylän samalle puolelle. Valaisintyyppejä valittaessa pitää kiinnittää ensisijainen huomio valonjako-ominaisuuksiin ja hyvään häikäisysuojaukseen. Suositeltava valaistusteho kulkuväylillä voi vaihdella välillä 10-20 lx.
Erityisen hyvin on valaistava tasoerot, risteyskohdat sekä sisäänkäynnit. Tasoerojen, kuten portaiden sekä tienristeysten valaistusvoimakkuuden tulisi olla vähintään 50 lx.
Sisäänkäyntien ja niihin johtavien mahdollisten portaiden tulee erottua hämärässä ja pimeässä selkeästi muusta ympäristöstä. Lue lisää sisäänkäyntien valaistuksesta.
Teksti: Esteetön asuinrakennus
Kuvat: Esteettömät liikuntatilat 2002 CD-ROM ja Ongelma
vai haaste CD-ROM
Lisätietoja:
Esteettömiä ratkaisuja -opas:
Valaistus
(pdf, 0,9 Mt)
Näkövammaisten keskusliiton esteettömyys-sivuilta kohdasta
Valaistus, kontrastit, värit